Kansallinen kaupunkipuisto

IH 5.5.2016

Kansalliset kaupunkipuistot turvaavat kaupunkien luonto- ja maisema- ja kulttuuriarvoja

Kansallisten kaupunkipuistojen tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana, eheänä kokonaisuutena – kaupunkilaisten olohuoneena. Kansalliset kaupunkipuistot ovat kansallisesti merkittäviä puistokokonaisuuksia ja ne on kytketty osaksi eheyttävää suunnittelua ja kestävää kaupunkipolitiikkaa. Suomessa on kahdeksan kansallista kaupunkipuistoa: Hämeenlinnassa, Heinolassa, Porissa, Hangossa, Porvoossa, Turussa, Kotkassa ja Forssassa. Kukin kaupunkipuisto osaltaan kertoo omaa tarinaansa osana koko Suomen kaupunkilaitoksen kehittymisestä, jokaisella on oma roolinsa kansallisten kaupunkipuistojen verkostossa. Kaupunkipuistonimityksestä päättää ympäristöministeriö etukäteen määriteltyjen kriteerien perusteella, nimityksen hakeminen perustuu kuntien aloitteellisuuteen. Tälläkin hetkellä on useampi aluekokonaisuus ministeriön arvioinnin kohteena.

Vuonna 2014 annettiin Euroopan puutarhaperinneverkoston EGHN:n tunnustus kansallisten kaupunkipuistojen verkostolle Suomessa. Tämän vuoden alussa perustettiin Kansallisten kaupunkipuistojen verkosto, jonka tarkoituksena on lisätä kaupunkipuistojen tunnettavuutta ja tiivistää yhteistyötä.

Vihervuosi 2016

Vuosi 2016 oli Vihervuosi, jonka suojelijana toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hän toteaa mm.: ”Kun jokin asia muuttuu arkipäiväiseksi, saatamme ottaa sen itsestäänselvyytenä. Näin voi käydä myös lähiympäristöllemme, kun maisemat, reitit ja rakennukset tulevat tutuiksi. Viidettä kertaa Suomessa järjestettävä Vihervuosi – Gröna Året 2016 on meille jokaiselle mahdollisuus kunnioittaa lähellämme olevaa luontoa sekä osallistua virkeän ja kestävän lähiympäristön rakentamiseen.”

Heinolan kansallinen kaupunkipuisto

Ympäristöministeriön päätöksen perusteluissa todetaan mm.: ”Heinolan kansallinen kaupunkipuisto on edustava näyte veden äärelle, hyvien kulkuyhteyksien varrelle syntyneestä sisämaan hallinto-, koulu- ja kylpyläkaupungista. Heinolan kansalliseen kaupunkipuistoon sisältyy luonnonkauniita saaria ja laajoja virkistys- ja luonnonsuojelukäytössä olevia metsäalueita. Saarten ja metsien luonto on erittäin monimuotoista, mm. erämaisia kallioseutuja, salomaalampia, rikaslajisia puronvarsikorpia ja laajoja lehmusmetsiköitä.”

Hallintokaupunki

Heinolan historia kiertyy osaksi Suomen historiaa. Ruotsin Kuningas Kustaa III siirsi maaherran residenssin Loviisasta Heinolaan 1776 ja Venäjän keisari Nikolai I puolestaan siirsi maaherran Mikkeliin ja antoi Heinolalle ”lohdutukseksi” kaupunkioikeudet vuonna 1839. Maaherran hallintopaikan sijainti liittyi valtakunnan rajojen muutoksiin.

Puistokaupunki

Heinola edustaa hyvin kustavilaisen ajan ruutukaavakaupunkirakennetta, joka on hyvin säilynyt nykypäiviin. Keskustan rakenne perustuu vuonna 1779 laadittuun suunnitelmaan, jota maaherra de Geer paransi v. 1785 lisäämällä viimeisimpien eurooppalaisten kaupunkisuunnitelmien esikuvien mukaan arkkitehtonisen leveän puiston Perspektiivin (Perspectivet), jonka ympärille ryhmiteltiin lääninhallinnon virkamiesten asuintalot. Suomessa on kaksi 1700-luvulta peräisin olevaa julkista puistoa, toinen niistä on Vaasassa. Maaherran virkatalon piti tulla Perspektiivin päätteeksi. Tältä ajalta on säilynyt lääninkivalteri Aschanin talo, talo pihapiireineen on Heinolan museoiden huippukohde. Alusta lähtien puistot ovat olleet olennainen osa Heinolan kaupunkikuvaa. Kirkon ympärille istutettiin 1850-luvulla puistikko, johon liittyen aloitettiin myös harjun istuttaminen puistoksi. Kymen virran ranta oli alavaa ja sen pengertäminen ja istuttaminen aloitettiin vuonna 1892 viinavoittovaroilla.

Koulu- ja kylpyläkaupunki

Koska Heinola oli maaherran hallintopaikka, tänne perustettiin myös pedagogio (1822), yläalkeiskoulu, sairaala, posti, apteekki, vankila, poliisi ja tietenkin täällä oli myös läänin virkamiehistöä, jotka loivat oman atmosfäärinsä pikkukaupunkiin. Kun maaherra virkamiehineen muutti Mikkeliin, valtio perusti Heinolan seminaarin (1898-1972). Samoihin aikoihin 1800-luvun lopussa kaupungin liikemiehet perustivat kylpylaitoksen (1892-1944). Kylpylaitoksesta Heinola tunnettiin ja sen ansiosta kaupungin puistojen viihtyvyyteen kiinnitettiin huomiota, rakennettiin vesimyymälöitä ja mm. Rantakasino ja Harjupaviljonki. Hoitolaitoskulttuurin jatkuvuutta edusti Reumasäätiön sairaala, jonka rakennukset valmistuivat vuonna 1951.

Heinolan museot ovat hienosti tuoneet esille kaupunkimme historiaa. Heinolan omaleimainen historia ja kulttuuriympäristöt nähtiin yhä selvemmin asukkaiden viihtyvyyttä lisäävänä ja kaupungin yleistä imagoa kohottavana tekijänä. Lainsäädäntöön tuli vuonna 2000 uutena asiana mahdollisuus perustaa kansallinen kaupunkipuisto valtakunnallisesti merkittävien kulttuuri- ja luonnonympäristöjen eheiden kokonaisuuksien turvaamiseksi. Heinolan kaupunki päätti hakea Kansallinen kaupunkipuisto-nimitystä ympäristöministeriöltä, joka kävi ehdokkaat läpi laadittujen arviointikriteerien mukaan, Heinola sai nimityksen 6.5.2002 toisena Suomessa. Heinolan kansallisen kaupunkipuiston laajuus on 2084 hehtaaria, josta maa-alaa on 945 ha.

Heinola juhlistaa kaupunkipuiston nimityspäivää nostamalla salkoon Heinola-viirit satamassa kaupunkipuistolaatan vieressä.

Katso ja klikkaa tästä Porin kaupungin tekemä posteri kaupunkipuistoista.

Kaupunkipuistosta myös Heinolan kaupungin verkkosivuilla lisää.